One is never truly prepared for the worst news

It was Friday afternoon, I had just been viewing a flat with my friends. The three of us were sitting in a cafe, having our late lunch and enjoying life. Then my phone rang. As soon as I saw the screen flashing the word "mom" I knew what had happened, I didn't need to pick up and hear her say the words.  I knew it. My grandmother from mom's side had passed away.

Perjantai-iltapäivä, oltiin just käyty katsomassa kämppää kavereiden kanssa. Istuttiin kolmestaan kahvilassa, syötiin myöhäistä lounasta ja nautittiin elämästä. Sitten puhelin soi. Näytöllä vilkkui nimi "äiti" ja tiesin välittömästi, mitä oli tapahtunut. Mun ei tarvinnut vastata puheluun, eikä kuulla niitä sanoja tietääkseni mistä on kysymys. Äitini puolen mummi oli nukkunut pois.

She was old and it wasn't unexpected, her state had been getting worse within the past few days and we all were just waiting for the bad news. It didn't come as a surprise and it was inevitable, but it still felt bad. It still feels bad. One can never be truly prepared for the bad news, even less so for the worst news.

Mummi oli jo vanha, eikä nämä uutiset tulleet yllätyksenä, sillä mummin kunto oli huonontunut viimepäivien aikana ja kaikki oikeastaan odottivat jo suru-uutisia. Se ei tullut yllätyksenä ja se oli väistämätöntä, mutta silti se tuntui pahalta. Se tuntuu edelleen pahalta. Kukaan ei koskaan voi olla täysin valmistautunut kuulemaan huonoja uutisia, etenkää niitä kaikista kamalimpia.

I heard mom telling me what I knew I was about to hear, I said thanks for letting me know straight away, and ended the call. Walked back to our table and decided to shut it all out for the rest of the day. The two of us enjoyed walking around the town and being tourists, shopping a bit and going home, keeping myself busy. Back home I cried. I cried because life is sometimes freaking unfair and miserable. I cried because it's sad, I cried because I'm going to miss my grandmother. One generation gone.

Kuulin äitini kertovan, mitä oletinkin kuulevani, sanoin kiitokset siitä, että sain kuulla uutiset heti ja lopetin puhelun. Kävelin takaisin pöytäämme ja päätin sulkea kaiken pois mielestä loppupäivän ajaksi. Kaksi meistä jäi kaupungille, käveltiin ympäriinsä ja oltiin turisteja, shoppailtiin vähän ja suunnattiin kotiin. Kotona itkin. Itkin, koska elämä on joskus tosi epäreilua ja surkeaa. Itkin, koska onhan se surullista ja itkin, koska tulen kaipaamaan isoäitiäni. Yksi sukupolvi vähempänä.

I wrote this other post about a year ago. My dear grandfather passed away last March, and it was the worst that could have happened while I was spending my gap year on the other side of the world. Since then there have been a series of sad things happening to my loved ones. Two other deaths, multiple people having trouble with their health, and other incidents that make me doubt if life will ever stop being a bitch that hits you in the face with a chair every time you think it's all fine. And now my grandmother isn't here anymore.

Kirjoitin tämän toisen postauksen suunnilleen vuosi sitten. Rakas vaarini nukkui pois viime maaliskuussa ja se oli pahinta, mitä saattoi tapahtua viettäessäni välivuotta maailman toisella puolen. Siitä lähtien läheisilleni on tapahtunut sarja ikäviä asioita. Kaksi muuta kuolemaa, useampia ihmisiä, joiden terveys reistaa ja muita sattumien summia, jotka saavat minut pohtimaan, aikooko elämä koskaan lopettaa lyömästä päin näköä joka kerta, kun ajattelee kaiken olevan hyvin. Ja nyt isoäitini ei ole enää täällä.

Death is such a final thing. Death is such a sad thing. It's inevitable and world will never be the same again. It sucks that all these sad things keep happening when everything in my own, personal life would be going perfectly fine. But I guess there's nothing much I can do - just live like every day was your last and tell people you love them. You never know when it's too late.

Kuolema on niin lopullinen juttu. Kuolema on niin surullinen juttu. Se on väistämöntä ja maailma ei koskaan tule olemaan samanlainen. On ihan syvältä, että surullisia asioita tuntuu vaan tapahtuvan koko ajan, vaikka omassa henkilökohtaisessa elämässäni kaikki on ihan täydellisen hyvin. Mutta eikai tässä oikeastaan ole mitään, mitä voisin tehdä, muuta kuin elää jokaisen päivän, kuin se olisi viimeinen ja kertoa ihmisille, että rakastaa heitä. Koskaan ei tiedä, milloin on liian myöhäistä.

I just wanted to share these thoughts somewhere, and I just wanted to keep you updated. I haven't been too active here lately as life's been more than hectic past weeks and I don't know if that's going to change or not, but I really hope I can make it to the funeral regardless of being busy. Living abroad isn't much fun when it comes to these things but oh well, gotta live with the choices I've made and deal with the downsides. Letting go hurts but the tears will heal. Eventually.

Tahdoin vaan jakaa nämä ajatukset jonnekin ja tahdoin vaan pitää teidätkin ajantasalla. En ole ollut kovin aktiivinen täällä blogin puolella viime aikoina, sillä elämä on ollut tosi hektistä viimeiset viikot, enkä tiedä tuleeko tilanne muuttumaan vai ei, mutta toivon pääseväni hautajaisiin kiireestä huolimatta. Ulkomailla asuminen ei ole näissä tilanteissa kovin hauskaa, mutta kai sitä on vain valintojensa miinuspuolienkin kanssa elettävä. Irti päästäminen sattuu, mutta kyyneleet parantavat ennen pitkään.

But for now there's just the silence and the sorrow.
Mutta nyt on vain hiljaisuutta ja sanaton suru.

February feelings after five months in Scotland

I wonder if one can die from exhaustion, dozing on my seat in a local church wondering why I though it's a good idea to go to the uni's anniversary church service after a night out with the frisbee girls. Murder mystery, a few drinks and pizza, playing Never Have I Ever, and heading to the club as apparently there was no way I could miss it. Peer pressure or beer pressure, who knows? Dancing to classics and singing our hearts out.

Pohdin, voiko väsymykseen kuolla, istuessani paikallisessa kirkossa miettiessäni, miksi ihmeessä kuvittelin yliopiston kirkon vuosijuhlan jumalanpalvelukseen osallistumisen olevan hyvä idea frisbeetyttöjen kanssa vietetyn illan jälkeen. Murhamysteeri-peli, muutamat juomat ja pitsaa, pari muuta peliä ja suuntana klubi, koska ilmeisesti en vaan voinut jättää sitä välistä. Klassikkobiisien tahtiin laulamista ja tanssimista niin, että ääni on käheä ja jalkoja särkee.
Trying to log in on our student service online, getting in after the whole day of trying and finding out I got all As on my first semester courses. Feeling proud of myself and finding myself in the library with a friend going through the lecture slides. Gotta keep the good work up. Dragging a couch to our kitchen from the lounge just because we can.

Yritän kirjautua yhteen koulumme nettijärjestelmistä, onnistuen siinä koko päivän kestäneen yrittämisen jälkeen huomatakseni, että olen saanut kaikista viime lukukauden kursseista A:t. En kiellä, ettenkö olisi ylpeä itsestäni ja löydänkin itseni myöhemmin kirjastosta käymässä läpi luentomateriaaleja kaverin kanssa. Pakko pitää rima korkealla. Raahataan sohva meidän keittiöön yleisestä oleskelutilasta, koska miksipä ei.
Taking the bus to the town and getting stuck in the traffic for what feels like ages, falling asleep, and waking up to my friends laughing at me and the photo they took. Viewing an apartment in the UK for the first time ever. Finding a place to live in next year has proven to be a time consuming process and the fact there's four of us involved in decision making doesn't make it any easier. Getting probably the best burgers in the town with the guys (Bread Meats Bread on Lothian road, highly recommend!) and sprinting along the main street to catch a bus home. The next bus would have been in ten minutes but hey, it's still ten minutes of our lives.

Mennään bussilla kaupunkiin ja juututaan ruuhkaan ikuisuudelta tuntuvaksi ajaksi. Nukahdan ja herään siihen, että kaverit vieressä nauravat minulle ja kuvalle, jonka juuri nappasivat. Ensimmäinen vuokrakämpän asuntonäyttö koskaan, jossa olen Briteissä käynyt. Asunnon löytäminen ensi vuodelle on jo todistanut olevansa aikaa vievä prosesssi, etenkin, kun päätöksenteossa on otettava huomioon neljän ihmisen mielipiteet. Syödään ehkä parhaat hampurilaiset koko kaupungissa poikien kanssa (Suosittelen ehdottomasti Bread Meats Bread:ia Lothian roadilla!), juostaan pitkin pääkatua ja ehditään viimetipassa kotiin menevään bussiin. Seuraava bussihan olisi ollut vartin päästä, mutta hei, aika on rahaa. 
Sitting in our kitchen for two hours with my flatmate looking at memes and the most random videos ever, laughing, and realizing we're the best at wasting time. Finally changing my bed sheets and feeling like I'm a proper, functioning adult. Drinking a glass of red wine the other night as apparently that's what grown ups would do. And I don't even like red.

Istutaan kaksi tuntia keittiössä kämppikseni kanssa nauraen ja meemejä ja maailman oudoimpia videoita katsellen vain todetaksemme, että ollaan mestareita mitä ajan tuhlaamiseen tulee. Vaihdan vihdoin lakanani ja olo on kuin ihan oikealla, vastuuntuntoisella aikuisella. Juon lasin punaviiniä eräänä iltana, sillä kuulemma sekin on jotain, mitä aikuiset tekee. Enkä edes tykkää punaviinistä.
Ringing my parents, and having a two hours long chat with my sister while walking to Tesco and back. Enjoying the lovely sunny weather and the days getting lighter, the spring will be here sooner than I thought. Drinking my third cup of coffee today to compensate on three nights of barely any sleep. Paying off my credit card bill and ending up playing on Playstation with my flatmates for some very weird reason. Loving my business skills lectures and finding finance quite challenging at times.

Soitan vanhemmilleni ja juttelen siskoni kanssa kaksi tuntia samalla, kun kävelen Tescoon ruokaostoksille ja takaisin. Nautin ihanan aurinkoisista keleistä ja pitenevistä päivistä, kevät on täällä ennen kuin huomaankaan. Juon kolmannen kupillisen kahvia tälle päivää kompensoidakseni kolmea lähes unetonta yötä. Maksan luottokorttilaskun pois ja päädyn pelaamaan kämppisten kanssa Playstationilla jostain kumman syystä. Rakastan business skillsin luentoja, mutta finance tuottaa aika ajoin ongelmia.
Chucking the disc with friends, slowly recovering from the first cold I've had here, and realizing I've lived in Scotland for five full months now. Being super busy but super happy over all for the past few weeks. Life is still good and my calendar still full, but tonight I need to go to bed earlier than something AM.

Nakellaan frisbeetä kavereiden kanssa, paranen hitaasti, mutta varmasti ekasta flunssastani, jonka täällä olen sairastanut ja tajuan, että olen asunut Skotlannissa jo viisi täyttä kuukautta. Olen ollut tosi kiireinen, mutta samalla tosi onnellinen viimeisten viikkojen aikana. Elämä on edelleen hyvää ja kalenterini on edelleen täynnä, mutta tänään mun on ihan pakko mennä petiin aiemmin kuin kello kolme aamulla.
How has your February started?
Miten sun helmikuu on alkanut?

Scotland Sundays: How much living and studying in Edinburgh costs?

"Scotland Sundays" is a series of posts about life in Scotland as an university student. I get questions about living and studying here on regular basis and I try my best to answer these questions in these posts in a bit more depth than I'm able to in the comments or other social media. So let's get started, shall we? Today's topic is the costs of living and studying in Scotland.

"Scotland Sundays" eli Skotlanti-sunnuntait on postaussarja, jossa käsitellään yliopisto-opiskelijan elämää Skotlannissa. Saan säännöllisen epäsäännöllisesti kysymyksiä täällä opiskeluun liittyen ja yritän parhaani mukaan vastata niihin hieman syväluotaavammin näissä postauksissa, kuin kommenttejen tai muun somen puolella pystyn. Joten eiköhän aloiteta - tänään aiheena on Skotlannissa asumisen ja opiskelemisen kustannukset.

I've always been pretty honest and open about monetary matters of travelling here, and those posts have surely proven to be popular. This time I decided to give you a little insight to how much I actually spend in my everyday life and what are the costs of living and studying in Scotland. I would like to remind you these figures are approximations based on my spending during the past four(ish) months and I know for fact that some of my friends spend double what I spend in a month and some that live someplace else in Scotland spend way less just because their rent is 1/3 of my rent. It's all relative but this hopefully gives you a bit of an idea what living in Edinburgh might cost!

Olen aina ollut melko avoin ja rehellinen täällä, mitä matkustamiseen liittyviin raha-asioihin tulee ja kyseistä aihetta käsittelevät postaukset ovat olleet suosittuja. Tällä kertaa päätin avata hieman sitä, kuinka paljon rahaa kulutankaan ihan arkielämässäni ja mitkä ovat elinkustannukset opiskelijana Skotlannissa. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että nämä numerot ovat arvioita, jotka perustuvat todellisiin kuluihini viimeisen neljän kuukauden aikana. Tiedän myös varmaksi sen, että jotkut kavereistani kuluttavat tuplasti sen, mitä minä kulutan kuukaudessa ja toiset taas, jotka asuvat muualla Skotlannissa, kuluttavat huomattavasti vähemmän jo ihan siitä syystä, että maksavat yhden kolmasosan verran vuokraa verrattuna minun vuokraani. Kaikki on suhteellista, mutta tämä toivon mukaan antaa teille hieman ideaa siitä, mitä Edinburghissa asuminen saattaisi kustantaa!
Where does my money go? / Mihin käytän rahani?
So first of all: tuition fees and other costs of studying. As a EU student I don't have to pay tuition fees in Scotland but do note this might change as Brexit proceeds. What I do need to pay for are all of the books I wish to purchase (the textbooks are available in our library as well but some of them I just feel like having myself) as well as notebooks, pens, calculators, whatever you need.

Ihan ekana: lukukausimaksut ja muut opiskelukustannukset. EU-opiskelijana minun ei tarvitse maksaa lukukausimaksuja Skotlannissa, mutta tässä kohti on huomioitava, että Brexitin edetessä tilanne voi muuttua. Sen sijaan joudun maksamaan itse kaikki oppikirjat, jotka haluan ostaa (ne kyllä löytyvät myös koulun kirjastosta, mutta joidenkin ostaminen on silti tuntunut välttämättömältä), samoin kuin vihkot, kynät, laskimet, sun muut tarvikkeet.

Then the biggest part of my expenditure: the rent. As said, I live on campus and it's not the cheapest way to live (but it's not the most expensive way either) but it's very practical. I spend £550 on rent every single month. What I know about the general costs of living in Edinburgh you would be paying pretty much the same or even more in the city centre, and would get something for a bit less in a not-so-central but still easily accessible location.

Sitten isoin osa kulutuksestani: vuokra. Kuten sanottu, asun kampuksella ja se ei ole missään nimessä halvin tapa asua (mutta ei kyllä kalleinkaan), mutta se on äärimmäisen käytännöllistä. Maksan vuokraa £550 joka kuukausi. Mitä tiedän yleisistä asumiskustannuksista Edinburghissa, niin keskustassa joutuisi maksamaan ihan saman tai jopa enemmän, mutta syrjäisemmällä, mutta silti helpon julkisilla kulkemisen päässä olevalla sijainnilla on mahdollista löytää halvempikin asunto.

I put approximately £100 on food each month - I don't always go for the cheapest things but I do compare prices a lot and go for the discounts and special offers whenever possible. In addition to that I spent about £20 per month eating out or going to cafes. On average I spend £50 on alcohol per month (this includes everything from buying a bottle of wine at Tesco to getting pints with friends to occasional clubbing) - this is obviously something where I could cut my spending easily if I wanted to and this also varies greatly between different months.

Laitan suunnilleen £100 ruokaan joka kuukausi - en aina osta halvimpia juttuja, mutta vertailen kyllä hintoja ja tartun aina alennuksiin ja muihin tarjouksiin. Sen lisäksi käytän noin £20 ulkona syömiseen ja kahvitteluun. Keskimäärin kulutan £50 kuukaudessa alkoholiin (tämä sisältää  kaiken viinipullon Tescosta ostamisesta kaverien kanssa kaljoitteluun, sekä satunnaisen klubeilla käymiseen) - tässä on yksi rahankäytönkohde, jota voisi helposti karsia halutessaan ja joka vaihtelee tosi paljon kuukausittain.

£10 per month for necessities such as dish washing liquid or toilet paper, and another £10 for laundry. Using public transportation, including local buses and occasional visit to Glasgow, costs me about £25 per month.

Muita välttämättömiä kuluja ovat £10 kuussa pakollisiin juttuihin, kuten vessapaperiin ja tiskiaineeseen, sekä toinen £10 pyykinpesuun. Julkisilla kulkeminen, mukaanlukien paikallisbussit ja satunnaiset visiitit Glasgowhun, kustantavat noin £25 kuussa.

Then to the part where I spend money because I want to, not because I have to. Frisbee things have cost me approximately £15 per month - including joining fee, studs, a disc, and tournaments. I spend probably £25 on clothes and cosmetics each month, and other £25 on doing other fun stuff like going ice skating or movies. So £65 on keeping life fun.

Ja sitten niihin juttuihin, joihin käytän rahaa koska haluan, enkä siksi, että ne ovat välttämättömiä. Frisbee on kustantanut minulle suunilleen £15 per kuukausi - mukaanlukien jäsenmaksun, nappulakengät, frisbeen, ja turnaukset. Käytän kuukaudessa suunilleen £25 vaatteisiin ja kosmetiikkaan ja toisen £25 ihan vaan hauskanpitoon vapaa-ajalla, esimerkkinä nyt vaikka luistelemassa tai leffassa käyminen. Eli yhteensä £65 siihen, että elämä on hauskaa.
Conclusion / Yhteenveto
All of this adds up to some £830 per month. However my real expenditure would be closer to £1000 per month as a result of bigger, occasional purchases. I have bought textbooks, travelled to Amsterdam for the weekend, and booked flights to Finland. I have paid a couple of entrance fees and a gym membership, and sometimes you just have to purchase a new mouse for your laptop or a drying rack for your clothes.

Kaikki tämä summattuna on noin £830. Todellisuudessa kulutan kuitenkin lähemmäs £1000 joka kuukausi isompien, satunnaisten hankintojen vuoksi. Olen ostellut oppikirjoja, matkustanut Amsterdamiin viikonlopuksi ja varannut lentoja Suomeen. Olen maksanut parit sisäänpääsymaksut, sekä ostanut salijäsenyyden ja joskus on vaan pakko ostaa uusi tietokoneen hiiri tai pyykinkuivausteline.

So all in all: as a student living in Edinburgh I spend approximately £1000 per month. £550 for rent, £170 for food and drinks, £20 on other necessities and £25 on using public transportation. £15 for hobbies, £25 on clothes, and £25 on free time activities. Last £170 goes to all the other random costs that are usually bigger purchases I don't do every month.

Joten kaiken kaikkiaan Edinburghissa asuvaa opiskelijana kulutan suunilleen £1000 / kk. £550 vuokraan, £170 ruokaan ja juomaan, £20 muihin pakollsiin juttuihin ja £25 julkisilla kulkemiseen. £15 harrastuksiin, £25 vaatteisiin ja £25 vapaa-ajanaktiviteetteihin. Viimeinen £170 menee sitten muihin sekalaisiin kuluihin, jotka ovat yleensä isompia kertaostoksia, joita en tee joka kuukausi.


How much do you spend per month, or do you find my spending reasonable? I hope to continue discussion with you in the comments!
Kuinka paljon sinä kulutat kuukaudessa ja kuulostaako mun kulut kohtuullisilta? Olisi huippua jatkaa keskustelua kommenttejen puolella!


P.s. Did you know that Scotland has own banknotes of the pound sterling that are not even accepted in the rest of the UK? Did you also know those notes are printed by three different banks which is why you could have three different fivers in your wallet saying either "Bank of Scotland", "Royal Bank of Scotland", or "Clydesdale Bank"?
P.s. Tiesitkö, että Skotlannilla on omat punnan setelit, joita ei edes hyväksytä muualla Yhdistyneessä Kuningaskunnassa? Tiesitkö myös, että kyseisiä seteleitä painetaan kolmen eri pankin toimesta, minkä vuoksi lompakostasi saattaa löytyä kolme erilaista vitosta, joissa lukee joko "Bank of Scotland", "Royal Bank of Scotland" tai "Clydesdale Bank"?