My day: university edition

Since my life in uni has found it's ways and my every day life has some routines finally, I decided I could give you a little insight on what it's like to be a student in Scotland. And what's a better way than to do a traditional "my day"! This time we're taking a look at my regular Wednesday. Let's get started, shall we?

Kerta elämäni yliopistossa on alkanut rullaamaan ja elämään on vihdoin löytynyt rutiinit, päätin, että voisin avata teillekin hieman, millaista opiskelijan arki Skotlannissa on. Ja mikä olisikaan parempi tapa, kuin perinteinen my day -postaus! Tällä kertaa kurkataan mun ihan tavalliseen keskiviikkoon, joten eiköhän aloiteta.
I usually wake up sometime between 8am and 9am but it totally depends on when my lectures start and whether or not I go to the gym or to body pump in the morning - if I do, I usually set my alarm at 7. This particular Wednesday I just slept in and enjoyed the sun shining through the window while eating my breakfast in our kitchen.

Herään yleensä joskus kahdeksan ja yhdeksän välillä, mutta se riippuu ihan siitä, milloin luennot alkavat ja siitä, aloitanko aamun salilla tai body pumpissa - jos vastaus on kyllä, soi herätys yleensä jo seitsemältä. Tänä kyseisenä keskiviikkona nukuin vähän pidempään ja nautiskelin ikkunan läpi paistavasta auringosta syödessäni aamupalaa keittiössämme.
Accounting lecture started at 10:15 and finished by 11 which gave me plenty of time to come back home, heat up some leftovers from Tuesday, and work on my management essay.

Accounting luento (mitä nyt accounting suomeksi onkaan, kirjanpito ja laskentatoimi ovat sanakirjan antamia vaihtoehtoja) alkoi 10:15 ja loppui jo yhdeltätoista, joten mulle jäi reippaasti aikaa tulla takaisin kotiin, lämmittää edellispäivän tähteet ja käydä managementin esseen kimppuun.
German lesson from 12:15-13:15 and economics tutorial from 13:15-14:15. I've actually quite enjoyed studying German but I have to say that economics is probably my least favourite subject I've got at the moment. It could be interesting but I'm just really confused with all the graphs all the time...

Saksan tunti 12:15-13:15 ja ekonomian tutoriaali 13:15-14:15. Olen oikeasti tykännyt opiskella saksaa, mutta ekonomiasta taas pidän vähiten tän hetkisistä kursseistani. Se voisi olla mielenkiintoista, mutta olen vaan ihan hukassa kaikkien kaavioiden kanssa...
A couple of hours of free time that I usually spend by getting something to eat and most weeks end up sitting in our kitchen chatting with my flatmates and occasionally some other friends as well. For some reason Wednesdays seem to be the days when a bunch of us just happen to be in the kitchen at the same time. This Wednesday I opted for my room and laptop instead until it was 4:25pm and time to head to the sports centre for the frisbee training.

Pari tuntia vapaa-aikaa, jonka yleensä kulutan syömällä jotain ja istumalla keittiössä useimpina viikkoina kämppisten ja silloin tällöin muidenkin kavereiden kanssa. Jostain syystä keskiviikot tuntuvat olevan päiviä, kun tosi moni sattuu keittiöön yhtä aikaa. Tänä kyseisenä keskiviikkona valitsin kuitenkin huoneeni ja läppärini siihen asti, kun oli aika suunnata uhreiluhallille puoli viideltä alkaviin frisbeetreeneihin.
The weather is definitely warmer here than in Finland but 7 degrees and rain still isn't fun. It's a short 5 minutes walk from my halls to the sports centre where we've got an indoor training every Wednesday.  So just get on the boots and start throwing!

Kelit on ehdottomasti lämpimämmät, kuin Suomessa, mutta 7 astetta ja vesisade ei silti ole mun lemppariasia. Meidän kämpiltä uhreiluhallille kävelyyn menee suunnilleen viisi minuuttia, jossa meillä siis on sisäpeliharjoitukset joka keskiviikko. Joten nappulakengät jalkaan ja heittämään!
Training finishes at 5:30pm and it's obviously pitch black by then. Some food again, shower, whatever normal people would do.

Treenit loppuu puoli kuusi ja niihin aikoihin pihalla on jo ihan pimeää. Vähän ruokaa jälleen kerran, suihku, mitä nyt normaalit ihmiset tekiskään.
And evenings then. Sometimes I just study, sometimes I just sit on my laptop. Sometimes we go out and last Wednesday me and a couple of the guys from frisbee went for a free Wednesday meal at chaplaincy, ended up eating cake and playing drinking games at one of their flats. It was fun though and I was bed by 1am - usually I would prefer going to bed a bit earlier but every now and then you just have to go with the flow. Or maybe I just have to do it every Wednesday from now on as we were kind of planning to make that free meal + cake + some drinks a tradition of ours!

Ja illat sitten... joskus opiskelen, joskus vaan istun läppärilläni. Joskus mennään ulos ja viime keskiviikkona minä ja pari kaveria frisbeestä suunnattiin ilmaiselle keskiviikkoillalliselle chaplaincyyn. Sieltä päädyttiin syömään kakkua ja pelaamaan juomapelejä yhden meistä asunnolla. Hauskaa tietenkin oli ja olin sängyssä jo ennen yhtä - yleensä kyllä painuisin pehkuihin hieman aiemmin, mutta joskus kai on vaan muutettava suunnitelmia sen mukaan, mitä vastaan tulee. Tai ehkäpä mun on tehtävä se joka keskiviikko, sillä suunniteltiin vähän, että tehtäisiin tästä ilmainen ruoka + kakkua + hieman juotavaa kombinaatiosta meidän ikioma tradiitio!

Stunning Edinburgh and weekend feelings

I noticed I haven't written anything here for a while again and decided to fix the situation. I have nothing overly exciting to share with you but a couple of photos from here and there and could do a little catch up with what I've been up to as well.

Huomasin, etten ole taaskaan kirjoittanut tänne hetkeen mitään ja päätin korjata tilanteen. Mitään ylenpalttisen jännittävää ei ole tapahtunut, mutta parit kuvat löytyy jaettavaksi asti ja voisinpa vähän kertoilla, mitä viime aikoina onkaan tapahtunut.
Let's go back in time a bit more than a week, to the Saturday before last Saturday. Me and my friend decided to spend the day in the town. I woke up early enough to go to body pump, showered, got changed and off we went. A bit of shopping and some lunch before heading to the National Museum of Scotland. If you ever visit Edinburgh that is something I highly recommend you to do - the National Museum is big and there's certainly something interesting to everyone. The entry is free (but a donation is appreciated) and you could easily spend a few hours wandering around there.

Hypätään ajassa takaisin toissaviikon viikonloppuun asti, kun päätettiin kaverin kanssa, että vietetään lauantai kaupungilla. Heräsin riittävän aikaisin käydäkseni body pumpissa ja ehdinpä suihkun ja pukemisen jälkeen vähän meikatakin ennen keskustaan lähtöä. Shoppailua ja kevyt lounas ennen kuin suunnattiin Skotlannin Kansallismuseoon (the National Museum of Scotland). Jos koskaan vierailet Edinburghissa, suosittelen kyllä ehdottomasti kyseistä museoa. Sieltä löytyy varmasti jotain kiinnostavaa jokaiselle ja sisäänpääsy ei maksa mitään (mutta pieni lahjoitus on suositeltava) ja siellä voi helposti viettää tunnin jos toisenkin.
Last week I spent mainly studying. The end of the semester is approaching and in some aspects the studying is getting easier - next week there won't be any management lectures or tutorials for example - but on the other hand I should hand in my management essay in a couple of days and it still is a complete mess. It will definitely take some practice to get my skills on academic writing up to a satisfactory level...

Viime viikko sitten kuluikin lähinnä opiskellessa. Lukukauden loppua kohti opiskelu tuntuu toisaalta helpottuvan - esim. ensi viikolla ei ole ollenkaan managementin luentoja tai tutoriaaleja - mutta toisaalta taas managementin esseen deadline on parin päivän päästä ja kyseinen työ on edelleen lähinnä yksi iso sotku. Akateemisen kirjoittamisen taitoni vaativat ehdottomasti lisää harjoitusta...
Besides studying I've spent more than enough time playing frisbee and I have to say I really enjoy it. I think I've mentioned this sport here earlier but never really explained it properly. The thing is that I joined our school's ultimate frisbee team some three weeks ago because of my friends who wouldn't stop saying I should try it out as well. So I finally did, liked it, and here I am, attending every single available training. And why? I went and said yes for women's regionals that will take place this upcoming weekend and I really need all the practice I can get. So yes, I attended four training sessions last week. Who would have thought I'd get excited about team sports this easily?

Opiskelun lisäksi olen käyttänyt paljon aikaa frisbeen pelaamiseen ja täytyy sanoa, että nautin siitä. Olen tainnut kyseisen urheilulajin mainita täälläkin jo ohimennen, mutten ole kai koskaan selittänyt, mistä oikein on kyse. Liityin siis koulumme ultimate frisbee joukkueeseen kolmisen viikkoa sitten, kun kaverini eivät lakanneet painostamasta minua kokeilemaan sitä. Lopulta siis menin treeneihin, tykkäsin siitä ja tässäpä sitä ollaan ja osallistutaan kaikkiin mahdollisiin harjoituksiin. Ja miksi? Menin ja lupauduin osallistumaan naisten aluekisoihin, jotka ovat tämän viikon viikonloppuna, joten kaikki mahdollinen valmistautuminen on tarpeen. Joten joo, osallistuin neljiin harjoituksiin viime viikolla. Kuka olisi uskonut, että innostuisin joukkueurheilusta näin helposti?
Anyway. Last Friday I headed to the town after skipping German lesson to write my essay and getting my hands full of bruises in the afternoon's outdoor frisbee session as it was freezing cold and the disc was super hard because of it. My friend came down from Glasgow and I went to meet her at the train station. We grabbed some dinner (Let Me Eat on Grassmarket is a great place for coffee or something lighter to eat, and they've got a great variety of vegetarian and even vegan options!) and walked to the cinema. I've really wanted to see the new Thor movie and Kira was up for it too, so the plan for the rest of the night was pretty clear. The movie was entertaining but it probably isn't the best Marvel movie ever. I would still recommend it though!

Eniveis. Viime perjantaina suuntasin kaupungille, kun olin ensiksi skipannut saksantunnin kirjoittaakseni esseetäni ja saanut käteni täyteen mustelmia iltapäivän frisbeetreeneissä kelin ollessa jäätävän kylmä ja frisbeekiekon kohmettuessa kivikovaksi siitä johtuen. Kaverini tuli junalla Glasgowsta ja tapasin hänet rautatieasemalla. Suunnattiin syömään vähän illallista (Let Me Eat Grassmarketilla on huippu paikka kahville tai kevyemmälle ruoalle, etenkin kun sieltä löytyy hyvä valikoima vegetaristeille ja jopa vegaaneille sopivia vaihtoehtoja!) ja siitä jatkettiin leffateatteria kohti. Olin jo hetken tahtonut nähdä uuden Thor-leffan ja kun se kelpasi Kirallekin, oli illan suunnitelma melko selvä. Leffa oli ehdottomasti viihdyttävä ja vaikkei se ehkä paras Marvel-elokuva olekaan, suosittelen sitä silti!
Saturday and Sunday were both super relaxed: making some sushi, watching Sex and the City, and going to the town for cocktails (weirdly enough I haven't been actually going out for a couple of weeks - maybe everyone is finally getting a bit worn out by the constant partying? Just maybe?). It was time to say goodbyes on Sunday evening and after my friend was gone I found myself staring at my laptop for an hour. Realizing I'm not getting anything done studying-wise, I decided to hit the gym and it was the best decision ever. As it's dark and cold outside I've been running on the treadmill instead. I've been getting good 30-40mins in each time but yesterday I found running easy (and even my ankle that I sprained in a training a few days ago was fine) and kept going for an hour. I've never actually done a whole hour of running and that feeling afterwards was better than anything!

Lauantai ja sunnuntai tulikin sitten vaan rentouduttua sushia tehden ja Sinkkuelämää katsoen. Illalla käytiin kaupungilla cocktaileilla - kummallista kyllä, mutten ole käynyt oikeasti ulkona pariin viikkoon. Ehkäpä kaikki alkavat vihdoin väsyä jatkuvaan juhlimiseen? Sunnuntai-iltana sanottiin sitten heipat ja kun olin taas yksinäni kotona, huomasin tuijottaneeni läppäriäni yli tunnin saamatta mitään koulun eteen aikaiseksi. Päätinkin siis suunnata salille ja se oli ehkäpä paras päätös ikinä. Kelin ollessa kylmä ja pimeä olen käynyt juoksemassa juoksumatolla ulkona liikkumisen sijaan. Normaalisti teen 30-40 minuutin "lenkkejä", mutta eilen juoksu vaan tuntui rullaavan (eikä jokunen päivä sitten treeneissä nyrjähtänyt nilkkakaan sanonut vastaan), joten jatkoin menoa kokonaisen tunnin. En ole koskaan aiemmin saavuttanut tunnin rajapyykkiä ja ai että sitä voittajafiilistä!
And well, now I'm sitting here, writing this instead of working on my above mentioned essay I should hand in this week. Or well, I did work on it for the 5 minutes my flatmate was here asking about referencing... Today's plan includes a couple of lectures and a body pump session. Maybe some studying in the library as well. I also realized there's exactly one month to go and I'll be flying to Finland for the Christmas holidays. Time really flies when you're having the time of your life.

Ja no, nyt istun tässä kirjoittamassa blogia sen sijaan, että tekisin jotain yllämainitun esseeni eteen. Tai no, tein mä sen eteen jotain sen viiden minuutin ajan, kun kämppis kävi kysymässä lähteistä ja viittauksista... Tän päivän suunnitelmiin kuuluu pari luentoa ja body pumppia, ehkäpä hieman opiskelua kirjastossa. Tajusin myös, että tänään siihen on tasan kuukausi aikaa, kun lennän Suomeen viettämään joululomaa. Aika tosiaan lentää, kun on hauskaa.

"Well, he doesn't like foreigners"

I was having a chat with a friend of mine a couple of weeks ago. We were talking about this and that and somehow ended up discussing about a person we both know. My friend would say he's actually friends with this guy, I would say the same but we're friends in that "we hang out because we've got common friends and we have a chat because we happened to bump to each other" way. We never actually spend time together with this person and I can't see myself asking him for a cup of coffee in twenty years time for the sake of good old times. We know each other, we're kinda mates, but I wouldn't send him a message and ask him for a round pool like I could do to my "actual" friends. We might like each others facebook photos, but that's all the direct communication we have. And that's alright. Not everyone has to be my best friend.

Juttelin erään ystäväni kanssa pari viikkoa sitten. Juteltiin niitä näitä ja jotenkin päädyttiin keskustelemaan eräästä henkilöstä, joka me molemmat tunnetaan. Kaverini sanoisi, että he ovat oikeasti kavereita kyseisen jätkän kanssa, minä sanoisin, että ollaan kavereita sillä "no hengaillaan nyt, kun meillä on yhteisiä kavereita ja no jutellaan nyt, kun satuttiin törmäämään" tavalla. Me ei koskaan oikeasti vietetä aikaa yhdessä tämän tyypin kanssa, enkä näe itseäni kysymässä häntä kahville kahdenkymmenen vuoden päästä muistellaksemme vanhoja hyviä aikoja. Tunnetaan toisemme, ollaan tavallaan kavereita, mutten lähettäisi hänelle viestiä ja kysyisi pelaamaan biljardia, niinkuin voisin tehdä "oikeille" kavereilleni. Me saatetaan tykätä toistemme facebook-kuvista, mutta siinäpä se suora yhteydenpito onkin. Ja se on ihan ok, ei kaikkien tarvitse olla mun parhaita ystäviä.
Anyway. We were talking about this with my friend. I told him that I have a feeling this guy doesn't really like me. That I have a feeling we're kind of friends and he does talk to me and sometimes we even have a good conversation on the way to the lecture or laugh at something on the corridor. But then again he doesn't seem to like me genuinely. I'm pretty good at telling who likes me and who does not and with this guy I'm pretty sure he thinks I'm alright but there's something that isn't quite right. There's something that bothers him and there's something in me that bugs him. And I asked my friend why is it so? Why doesn't this guy like me? "Well, he doesn't like foreigners" was the reply I got.

Jokatapauksessa, me juteltiin aiheesta kaverini kanssa. Kerroin hänelle, että mulla on sellainen fiilis, että tämä tyyppi ei oikein tykkää minusta. Että mulla on sellainen tunne, että ollaan kavereita ja hän kyllä juttelee mulle ja joskus käydään oikeasti kunnon keskusteluja matkalla luennolle tai nauretaan jollekin jutulle käytävässä. Mutta toisaalta taas hän ei vaikuta pitävän minusta aidosti. Olen aika hyvä kertomaan, kuka tykkää musta ja kuka ei ja tämän jätkän kohdalla olen aika varma, että hän ajattelee mun olevan ihan jees, mutta silti jokin ei vaan mätsää. Jokin siinä vaivaa häntä ja minussa on jotain, josta hän ei vaan tykkää. Kysyin kaveriltani, että miksiköhän näin on? Miksei tää tyyppi tykkää musta? "No, hän ei tykkää ulkomaalaisista", oli vastaus, jonka sain.

Those are the exact words my (English) friend used and it made me think about myself - who I am, where I am from and where I am now. And yes, it's true. I am a foreigner, I am an immigrant. I am someone who left their home country to live someplace else. I've never thought it that way before now. Studying abroad, living abroad, having an international group of friends. That's all something so normal and natural to me that I never actually stopped to realize I definitely am an immigrant now. I'm that foreign girl. In our university it's nothing unusual, we've got people from all sorts of backgrounds and we were voted "the international university of the year", and every other person is an immigrant, a non UK citizen, or has moved to Scotland with their parents that are not British.

Tismalleen noita sanoja käyttäen (englantilainen) ystäväni sai minut miettimään itseäni - kuka olen, mistä tulen ja missä olen nyt. Ja kyllä, tottahan se on. Olen ulkomaalainen, olen maahanmuuttaja. Olen joku, joka jätti kotimaansa elääkseen jossain muualla. En ole koskaan ajatellut asiaa kyseiseltä kantilta. Ulkomailla opiskelu, ulkomailla asuminen ja kansainvälisen kaveriporuukan omaaminen ovat kaikki niin normaaleita ja luonnollisia asioita minulle, etten ole koskaan oikeasti pysähtynyt tajuamaan, että olen maahanmuuttaja. Olen se ulkomaalainen tyttö. Meidän yliopistossahan tämä ei ole mitään tavatonta, meiltä löytyy ihmisiä kaikenlaisista taustoista ja meidät äänestettiin "vuoden kansainväliseksi yliopistoksi". Joka toinen vastaantulija on maahanmuuttaja, ei-birtti tai muuttanut Skotlantiin vanhempineen, jotka eivät ole brittejä.
But for this guy, I'm the foreigner. I'm the one who doesn't fit in and it kind of makes sense as pretty much all of our common friends are British and if not British they've lived here for years and years with their families. It all makes sense when I think about the political views of this guys (yes, he voted yes for Brexit), it all makes sense when I think about how I feel about how he feels about me. It's probably not me as a person, as we get along alright, but it's the fact that I'm not from here and I do not belong here. And I respect his opinion even though I don't understand it.

Mutta tälle henkilölle minä olen se ulkomaalainen. Olen se, joka ei sovi joukkoon ja se tavallaan käy järkeen, sillä oikeastaan kaikki yhteiset kaverimme ovat brittejä tai jos eivät brittejä, niin asuneet täällä vuosia perheineen. Se kaikki käy järkeen, kun ajattelen kyseisen tyypin poliitista näkökantaa (kyllä, hän äänesti Brexitin puolesta). Se kaikki käy järkeen, kun mietin, mikä fiilis minulla on siitä, mitä hän ajattelee minusta. Kyse ei ole niinkään siitä, kuka olen ihmisenä, sillä me tullaan toimeen ihan hyvin, mutta kyse on siitä faktasta, etten ole kotoisin täältä, enkä niin ollen kuulu tänne. Ja minä kunnioitan hänen mielipidettään, mutta se ei tarkoita sitä, että ymmärtäisin sen.

I'm personally a very open-minded world citizen and try not to judge people based on their looks, background, or any other qualities they can't really affect. I do judge people (don't expect me to be perfect) but I try to do it based on how they behave, how they treat others, and how and what they speak. Not on where they're from, not on their looks, or not on their religious believes. I don't understand why me being from Finland, not from the UK, makes me worse off as a person in the eyes of his but that's the way it is and that's alright, kinda. I don't have to understand everything and I don't have to understand the reasoning behind people's opinions but I can still respect them. It's fine for him to be a nationalist, it's fine for him to have differing views on the world than I have. I don't understand it but it's okay. It's okay that "he doesn't like foreigners", not everyone has to. But it kind of makes me sad - a person who could like me in theory doesn't really like me because he has this attitude towards non-British people.

Henkilökohtaisesti olen tosi avoinmielinen maailmankansalainen ja yritän olla tuomitsematta ihmisiä heidän ulkonäkönsä, taustansa, tai minkä tahansa muun ominaisuuden takia, johon he eivät voi vaikuttaa. Tuomitsen kyllä ihmisiä (sillä en minäkään nyt täydellinen ole), mutta yritän tehdä sen pohjaten heidän käytökseensä, siihen, miten he kohtelevat muita ja miten ja mitä he puhuvat. En sen perusteella, mistä he tulevat, miltä he näyttävät tai mihin he uskovat. En ymmärrä, miksi se, että olen Suomesta, enkä Briteistä, tekee minusta huonomman ihmisen kyseisen henkilön silmissä, mutta niin se vaan on ja se on tavallaan ihan ok. Minun ei tarvitse ymmärtää kaikkea, eikä tarvitse ymmärtää ihmisten perusteluja mielipiteilleen, mutta voin silti kunnioittaa heitä. On ihan ok, että hän on nationalisti, on ihan ok, että hänellä on tosi erilainen maailmankatsomus, kuin minulla. En ymmärrä sitä, mutta sekin on ihan ok. On ok, että hän "ei pidä ulkomaalaisista", ei kaikkien tarvitse. Mutta kyllä se minua silti harmittaa - on surullista, että henkilö, joka teoriassa voisi ihan tykätä minusta, ei pidä minusta ihan vaan sen vuoksi, että hänellä on tietty asenne ulkomaalaisia kohtaan.
I'm privileged in the sense that I've never faced racism myself. Backpacking in Southeast Asia was an eyeopening experience as it was the first time in my life when I was always the one standing out from the crowd. Always the one looking different, always the one on the spotlight but 95% of the time it was just curiosity, just positive attention (which, however, doesn't change the fact it got pretty tiring pretty quickly). Anyway. I know what it's like to be the one who doesn't fit in but I don't know what facing racism feels like. But now I know what it feels like when someone has judged you before knowing anything about you. I know how it feels when you can't change someone's opinion about you just because you happen to be foreign. I know how it feels when someone has that "something" against you no matter what. And it does make me sad - not for myself but more in general. If this is how I feel, how do those people must feel like who face actual racism in their lives? How many other people in this country think that I should go back home? We all should go back home? 

Olen etuoikeutettu siinä mielessä, etten ole koskaan henkilökohtaisesti kohdannut rasismia. Kaakkois-Aasiassa reppureissaaminen oli silmiä avaava kokemus, sillä se oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun olin koko ajan se, joka erottuu joukosta. Aina se erinäköinen, aina se huomion keskipiste, mutta 95% siitä huomiosta oli vain uteliaisuutta ja positiivista huomiota (mikä ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että se kävi uuvuttavaksi varsin nopeasti). Joka tapauksessa tiedän, miltä tuntuu olla se, joka ei sovi joukkoon, mutten tiedä miltä rasismi tuntuu. Mutta nyt tiedän, miltä tuntuu, kun joku on jo tuominnut sinut tietämättä sinusta juuri mitään. Tiedän, miltä tuntuu, kun et voi muuttaa jonkun mielipidettä ihan vaan siksi, että satut olemaan ulkomaalainen. Tiedän, miltä tuntuu, kun jollakulla on jotain sinua vastaan ihan sama mitä teit. Ja se saa minut surulliseksi - ei niinkään itseni vuoksi, vaan yleisesti ottaen. Jos minusta tuntuu tältä, niin miltä niistä ihmisistä mahtaakaan tuntua, jotka kohtaavat rasismia jokapäiväisessä elämässään? Kuinka monta ihmistä tässä maassa on, jotka ajattelevat, että minun kuuluisi mennä takaisin kotiin? Että meidän kaikkien pitäisi mennä kotiin?

I'm an immigrant, I am foreign. But still I feel like I belong here and not everyone likes that. I'm not going to try to persuade this person to change his political views or his values, I see no point in that. But what I will try to do is to convince him that I'm alright even though I'm foreign. I'm alright even though I'm an immigrant. I'm alright even though I've got this weird accent. We don't have to be best friends but I would like him to realize that judging people based on their nationality isn't the way to go.

Olen maahanmuuttaja, olen ulkomaalainen. Mutta silti minusta tuntuu, että kuulun tänne ja kaikki eivät siitä pidä. En aio yrittää muuttaa tämän kyseisen ihmisen poliittisia näkökantoja tai hänen arvojaan, en näe siinä mitään järkeä. Mutta aion yrittää vakuuttaa hänet siitä, että olen ihan jees tyyppi, vaikka olenkin ulkomaalainen. Olen ihan ok, vaikka olenkin maahanmuuttaja. Olen ihan kiva, vaikka mulla on outo aksentti. Meidän ei tarvitse olla parhaita ystäviä, mutta toivoisin hänen tajuavan, ettei ihmisten tuomitseminen kansallisuuden perusteella oikein toimi.
And even if "he doesn't like foreigners" I've got a bunch of friends who are fine with me coming here, living in their country, and hoping to create myself a future here. It's just interesting to notice these things and how different people have so differing mindsets. It's fascinating to realize things about yourself and about how the others perceive you. I guess it's part of the deal to get judged by certain groups of people. That, unfortunately, happens everywhere - I've seen the same happening in my hometown to my friends who were foreign there. Not everyone welcomes you but someone always does. But however it was, I'm happy right here right now. I'm happy being a foreigner who can't pronounce a tricky word making everyone laugh when trying.

Ja vaikka "hän ei pidä ulkomaalaisista" minulla on läjä kavereita, joille on ihan fine, että tulin tänne, asumaan heidän maahansa ja toivomaan, että saan rakennettua itselleni tulevaisuuden täällä. On mielenkiintoista huomata tällaisia asioita ja se, kuinka eroavia ajattelutapoja ihmisillä on. On kiehtovaa tajua asioita itsestään ja siitä, miten muut näkevät sinut. Kai se kuuluu pakettiin, että tulee tiettyjen ihmisryhmien tuomitsemaksi. Sitä valitettavasti tapahtuu kaikkialla - olen nähnyt saman tapahtuvan kotikylässäni kavereilleni, jotka olivat siellä niitä ulkomaalaisia. Jokainen ei toivota sinua tervetulleeksi, mutta aina joku kuitenkin tekee niin. Mutta oli miten oli, olen onnellinen just tässä, just nyt. Olen onnellinen ollessani se ulkomaalainen, joka ei osaa lausua hankalaa sanaa ja saa kaikki nauramaan yrittäessään.

P.S. The pics are totally unrelated to this flow of thoughts and they're from one afternoon we spent walking to Tesco and back with my friend. The weather was absolutely beautiful (especially it being November already), sunny and +14 degrees. We both just felt generally happy and couldn't stop smiling and looking like two idiots. Sometimes the simple things in life are the best and life itself is great. It's awesome to be happy and happiness is even better when shared.

P.S. Kuvat eivät liity tähän ajatuksenjuoksuun mitenkään ja ovat eräältä iltapäivältä, kun päätettiin kävellä Tescoon ja takaisin ystäväni kanssa. Sää oli mitä parhain (etenkin ollakseen marraskuu), aurinkoinen ja lämpöäkin +14 astetta. Me molemmat oltiin vaan yleisesti ottaen iloisia eikä saatu pyyhittyä niitä varmasti typerän näköisiä hymyjä naamoiltamme. Joskus yksinkertaiset asiat ovat ihan parasta elämässä ja elämä itsessään on mahtavaa. On huippua olla onnellinen ja onnihan on vielä parempaa, kun sen voi jakaa toisen ihmisen kanssa.

2 months in Edinburgh

I personally find it unbelievable but I guess I have to believe what my calendar is telling me. I've lived in Edinburgh for exactly two months already. Such a short time but still one sixth of a year. Some weeks feeling like they're never going to end. Some days passing by quicker than I even realize. Some things I've been postponing for way too long (like getting a UK number...) and some things I've got done quicker than I thought. Anyway. Here's how I've spent my first months in the UK!

Henkilökohtaisesti minun on vaikea uskoa, että olen mukamas ollut Edinburghissa jo kaksi kuukautta. Mutta kai se on pakko, kun kalenteri niin kertoo. Niin lyhyt aika, mutta silti yksi kuudesosa vuodesta. Joitakin loputtoman pitkiltä tuntuneita viikkoja. Joitakin päiviä, jotka vaan hujahtivat ohi. Joitakin asioita, joita olen lykännyt myöhemmäksi ja myöhemmäksi (kuten brittiläisen puhelinnumeron hommaaminen...) ja joitakin asioita, jotka sain hoidettua nopeammin kuin uskoin. Joka tapauksessa, tässäpä pieni vilkaisu siihen, miten olen viettänyt ekat kuukauteni Briteissä!

1 pub crawl with the economics society
1 "pubiryömintä" ekonomian kerhon kanssa (en oikein tiedä, mikä society on suomeksi...)

62 days, each being a new little adventure
62 päivää, joista jokainen on ollut uusi pieni seikkailu

9 published posts
9 julkaistua postausta

155 pounds spent on a gym membership - one of the best investments for a while
155 puntaa maksanut salijäsenyys - yksi parhaista investoinneista hetkeen

4 courses to study and I've kinda liked them all so far
4 opiskeltavaa kurssia, joista kaikista olen oikeastaan tykännyt

1949 km as the crow flies from my home here to my home in Finland
1949 kilometriä tämän kodin ja kotikodin välillä linnuntietä pitkin

... or 1211 miles (because of the British people and their weird measurements)
... tai 1211 mailia (koska britit ja niiden kummalliset mitat)

2 pub quizzes with 0 prices won
2 pubitietovisaa, 0 voitettua palkintoa

12 hours of lectures, tutorials, and lessons every week
12 tuntia luentoja, tutoriaaleja ja tunteja joka viikko

3 days spent in Paisley and Glasgow with my best friends
3 päivää vietettynä Paisleyssa ja Glasgowssa parhaiden ystävieni seurassa

1072 words written on my management essay (and 1000 more to go)
1072 kirjoitettua sanaa managementin esseessäni (ja vielä 1000 jäljellä)

5 ultimate frisbee trainings attended
5 ultimate frisbeen valmennusta osalistuttuna

7 days of my parents visiting Edinburgh
7 päivää, jotka vanhempani viettivät Edinburghissa

3½ lectures skipped and I had a good reason every time (except once)
3½ luentoa skipattuna ja joka kerralla oli hyvä syy jättää menemättä (paitsi ehkä kerran)

484 photos taken
484 napattua valokuvaa

8 photos uploaded on instagram
8 kuvaa, jotka päätyivät instagramiin asti

3 mid-term tests behind, 1 upcoming today
3 välikoetta takana, 1 edessä tänään

Plus multiple other great things, hundreds of new people, dozens of people I can say hi to, and a few that I consider good friends.
Plus lukuisia muita huippuja juttuja, satoja uusia ihmisiä, kymmeniä tyyppejä, joille voin sanoa moi ja muutama, jotka lasken hyviksi ystävikseni.

My 9 weeks of Edinburgh.
Minun 9 viikkoani Edinburghissa.

Finglish, Scottish, English, Finnish - sorry, what?

English, Scottish, Finnish, Australian English. Languages. I've had a couple of people asking me if I could write about English and especially Scottish English - how has it been, do I understand it, how does it differ from the "normal English"? After thinking about the topic for a while and living in Scotland for some time I felt like I have enough to talk about. However I also wanted to extend this post to include Australian English as it's the first "proper" English I learnt. Obviously I had most of the grammar in my head from earlier already and I had used English in my every day life in the IB but it wasn't the same. Our group consisted of anything and everything except native speakers so our English was far away from what English speaking people would use. It was English, we understood each other, but it wasn't proper English in a sense of having the cultural aspects attached as well, and for me a culture is very closely linked to a language and vice versa.

Englanti, skottiaksentti, suomi, aussienglanti. Kielet. Pari ihmistä on kysellyt minulta, voisinko kirjoittaa postauksen englannista, etenkin skottienglannista - millaisena olen sen kokenut, ymmärränkö aksenttia ja miten se eroaakaan "normienglannista"? Jonkin aikaa aihetta pohdiskeltuani ja Skotlannissa aikani asuttuani totesin, että mulla voisi olla aiheesta riittävästi sanottavaa. Halusin kuitenkin laajentaa tämän postauksen kattamaan myös aussienglannin, sillä se on ensimmäinen "oikea" englanti, jonka opin. Tietenkin suurin osa kieliopista oli jo päässäni ja käytin englantia arkikielenä jo IB:lläkin, mutta ei se ollut sama asia. Meidän ryhmä koostui kaikesta muusta, paitsi natiivipuhujista, joten meidän englanti oli kaukana siitä, mitä englantia äidinkielenään puhuvat puhuisivat. Se oli englantia, tajuttiin toisiamme, mutta siitä puuttui kokonaan se kulttuurillinen näkökolma ja minulle henkilökohtaisesti kulttuuri linkittyy tosi läheisesti kieleen ja päin vastoin.

I consider myself bilingual nowadays and even though English will never be my mother tongue I feel comfortable expressing myself in English. I don't (usually...) struggle with the every day communication and I know I can write academic texts in English and I find reading English as simple as reading Finnish. I'll never be a native speaker but I am fluent and that's enough for me. However it does not mean that I make no mistakes, that I don't pronounce new words incorrectly, and that I never struggle finding the right term. It all happens and it happens often but so it does in Finnish as well. I lose words and can't remember the correct grammar of my mother tongue ever so often and it really frustrates me. But that's how it is, I have to live with my imperfect English and with my imperfect Finnish and try to balance between all the language-related information I've got in my brain. And I have to say I have a high respect towards people who handle three or more languages on a conversational level - I'm aiming towards it by adding German to my selection of languages but it's still a long way to go and I can't even imagine mixing three languages together at some point of my life. Anyway. Back to English.

Lasken itseni nykyään kaksikieliseksi ja vaikka englannista ei koskaan äidinkieltäni tulekaan, tuntuu sen käyttäminen luontevalta. En (yleensä...) kompastele jokapäiväisessä kommunikoinnissa ja tiedän pystyväni kirjoittamaan akateemisia tekstejä englanniksi, eikä sen lukeminen tunnu sen hankalammalta, kuin suomenkaan. En tule koskaan olemaan natiivipuhuja, mutta puhun englantia sujuvasti ja se riittää mulle. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö tekisi virheitä, lausuisi uusia sanoja väärin ja tuskastelisi, kun oikea termi ei meinaa millään muistua mieleen. Nämä kaikki asiat tapahtuu usein, mutta niin käy myös suomen kanssa. Hävitän sanoja, enkä osaa enää äidinkieleni kielioppia ja se turhauttaa. Mutta niin se vaan on, että mun on elettävä epätäydellisen englantini ja epätäydellisen suomeni kanssa ja tasapainoiltava kaiken sen kieliin liittyvän tiedon kanssa, mitä mun päästä löytyy. Ja tähän on liene todettava, että kunnioitan hurjasti ihmisiä, jotka händläävät kolme (tai useampiakin) kieltä keskustelutasolla - suuntaan sitä kohti itsekin lisäämällä parhaillaan saksaa kielivalikoimaani, mutten edes halua kuvitella sitä, kun saavutan pisteen, jolloin päässäni on iloinen sekasotku kolmea kieltä. Mutta joo, takaisin siihen englantiin.

Australian English - the first "proper" English I learnt
Aussienkku - ensimmäinen "oikea" englanti, jonka opin

As most of you probably know I spent my gap year on a working holiday visa in Australia. Australian English is quite similar throughout the country (which is interesting as such as it's a huge place and you would think there would be more variation). Spotting an Aussie is a fairly easy task, especially if they're from the country side. City people tend to speak more "general" English with less distinguish accent but the country people have a thick accent that may be tricky to understand at the beginning. Australians love to shorten the words and instead of calling breakfast "breakfast" they would say "brekkie", mosquito would be "mozzie", and biscuit would be "bickie". An Aussie could say that they're gonna "put petrol in their ute at servo and have a barbie in the arvo."

Suurin osa teistä varmaan tietääkin, että vietin välivuoteni working holiday viisumilla Australiassa. Aussienglanti on melko samanlaista koko maassa (mikä sinällään on mielenkiintoista Australian ollessa niin hurjan suuri - luulisi, että sieltä löytyisi enemmänkin kielellistä vaihtelua). Aussin tunnistaminen on melko helppoa, etenkin, jos hän sattuu olemaan maalta. Kaupunkilaiset puhuvat monesti yleiskielellisempää englantia vähemmän korviinpistävällä aksentilla, mutta maalta tulijoilla on monesti vahva aksentti, jota voi olla alkuun hankala ymmärtää. Australialaiset rakastavat sanojen lyhentämistä ja niimpä aamupala ei ole "breakfast" vaan "brekkie", hyttynen on "mozzie" eikä "mosquito" ja keksikin on "bickie" eikä "biscuit". Muita lyhennelmiä, joita muut englanninkielenpuhujat tuskin käyttäisivät ovat "servo" (service station, petrol station) eli huoltoasema, "barbie" (barbecue) eli grilliruoka tai grillaaminen noin yleensäkin ja "arvo" (afternoon), eli iltapäivä.

One of my favourite phrases in Australian English is "No worries". It can be said anywhere and everywhere, and for me it summarizes the laid back attitude Australians have towards life. Everything's gonna be okay, it wasn't a big deal, and you're welcome. As a general rule Australian English is about shortening everything, saying "G'day mate" and having good fun. I also find Australians very warm and welcoming people who love to chat. If you go to a shop expect at least a friendly "Hi, how are you?" that you're supposed to reply with a "Good thanks, how are you?" or something similar. Then have a casual chat about the weather or the last week's bush fire. Australians are talkative and even the small talk has a genuine feel to it. It's not just about being polite but actually wanting to have that interaction with other people. For example Scottish people are mostly friendly but nowhere close to Australians what comes to talkativeness. I've surprisingly found Scots even a bit hard to approach, and I remember being shocked by how rude Finnish people appeared after a year in Australia. That tells something.

Yksi lempparifraaseistani aussienkussa on "No worries", jonka voisi suomentaa tarkoittamaan jotain sen suuntaista kuin "eipä mitään". Sen voi sanoa mihin väliin vain ja minun mielessäni se summaa koko australialaisen rennon elämänasenteen. Kaikki on ihan ok, ei se nyt niin iso juttu ollut ja olepa hyvä vaan. Yleisesti ottaen aussienglanti lyhentelee sanoja, porukka sanoo "G'day mate" ja kaikilla on hauskaa. Koen myös australialaiset tosi ihanina ja ystävällisinä ihmisinä, jotka rakastavat jutustelua. Jos menet kauppaan, niin kannattaa odottaa ainakin ystävällistä "Heippa, mitä kuuluu?" lausahdusta, johon kuuluu vastata, että "hyvin menee, entäs sulla?". Sitten voi jutustella vaikka päivän säästä tai edellisviikon puskapalosta. Aussit on puheliaita ja jopa smalltalk tuntuu aidolta. Ei olla vaan kohteliaita kohteliaisuuden vuoksi, vaan halutaan oikeasti olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi skotit ovat myös ihan ystävällisiä, mutteivät yllä lähellekään aussien puheliaisuutta. Minä olen yllätyksekseni löytänyt heidät hieman hankaliksi lähestyä ja aussivuoden jälkeen olin järkyttynyt suomalaisten töykeydestä. Se kai kertoo jotakin.

Scottish English that's not even English anymore
Skottienkku, joka ei ole enää edes englantia

There are two types of people in Scotland: the ones that I can understand and the ones I can't. Scottish English (or let's just forget about that English and just say Scottish) is probably the hardest accent, or I could even call it a dialect, I've ever faced. I'm fine with thick Russian accent, with strong Asian accent, and even with the tricky French accent, but the Scottish accent... Oh my, when someone starts speaking with a strong Scottish accent. I've had multiple conversations in which I had to say "sorry", "pardon", and "I didn't quite get that" after every other sentence. I've had to be honest and tell a Scot that I'm actually struggling to understand anything he says. I've said that I'm sorry but I just can't figure out what someone means. And it feels horrible when you're supposed to be fluent.

Skotlannissa on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, joita ymmärrän ja niitä, joita en. Skottienkku on varmaan hankalin aksentti, jonka olen kohdannut. Olen ihan ookoo vahvan venäläisen aksentin kanssa, tajuan aasialaisia ja ranskalaistenkaan ääntämys ei yleensä pahasti häiritse, mutta se skottiaksentti... voi luoja, kun joku alkaa puhumaan oikein vahvalla skotlantilaisella korostuksella. Olen käynyt lukuisia keskusteluja, kun olen joutunut pyytämään vastapuolta toistamaan joka toisen lauseensa. Olen joutunut olemaan rehellinen ja myöntämään skotille, että en oikeasti meinaa ymmärtää häntä. Olen sanonut olevani tosi pahoillani, mutten vaan tajunnut yhtään mitään. Ja se tuntuu aika kamalalta, kun on puhuvinaan sujuvaa englantia.

Not everyone in Scotland has a strong accent, some of the people are easy to understand and speak something I'd call a "general" English again. But the ones who speak Scottish do it properly and thoroughly. There are a few features in Scottish that distinguish it from other English accents that are fairly easy to point out. First of all Scottish people swallow the letter "t". Was it in the middle of a word or in the end, "t" can be silent in many cases. Secondly the letter "r" isn't that soft, rolling "r" most of the English speaking people would use and what we're taught in English lessons at school. Scottish "r" is fairly close to that rough pronunciation we have in Finnish which is kind of similar to German "r" as well. And third, Scottish doesn't seem to follow any of the pronunciation rules the rest of the English would follow. The letters sound completely different and as English pronunciation isn't the easiest of things anyway you just have to forget everything you've learnt so far and start figuring out what the Scot is trying to tell to you. It's horrible at first and you will certainly look at least a bit simple but after a while you notice you have to ask them to repeat themselves only twice instead of the six times you used to need to put it all together in your head.

Kaikilla skoteilla ei kuitenkaan ole niin vahva aksentti ja jotkut puhuvatkin helposti ymmärrettävää, sitä yleiskielellistä englantia. Mutta ne, jotka puhuvat skottienglantia tekevät sen sitten just eikä melkein. Skottienkussa on muutama suht helposti huomattava juttu, jotka erottaa sen monista muista englannin aksenteista. Ensinnäkin skotlantilaiset nielaisevat t-kirjaimen. Olipa se sitten keskellä sanaa tai sen lopussa, voi t:n monesti jättää lausumatta. Toisekseen r-kirjain ei ole se pehmeä, rullaava r, jonka suurin osa englanninpuhujista omaa tai joka englannin tunneilla meille opetettiin. Skotlannissa r on ääntämykseltä tosi lähellä sitä vahvaa, suomalaista r-kirjainta. Ja kolmanneksi, skottienkku ei tunnu seuraavan mitään ääntämissääntöjä, joita englannin kielen muut haarat seuraavat. Joten helpointa onkin vaan unohtaa kaikki, mitä on tähän mennessä oppinut ja alkaa selvittämään ihan alusta alkaen mitä se skotti sulle yrittääkään kertoa. Se on alkuun ihan kamalaa ja tulet vaikuttamaan vähintään yksinkertaiselta, mutta jonkin ajan kuluttua huomaat, että sun ei tarvitse pyytää keskustelukumppania toistamaan sanomansa kuin kahdesti sen kuuden toiston sijaan, jotka ennen tarvitsit tajutaksesi mistä olikaan kysymys.

Some differences between the two
Joitain eroja näiden kahden välillä

There are also some significant differences in the use of vocabulary in Australian English and in Scottish English. I wanted to point out a couple that I personally have found quite confusing but funny.

Myös sanaston suhteen löytyy joitakin merkittäviäkin eroja, kun tarkastellaan aussienkkua ja skottienkkua. Halusin nostaa esille pari, jotka itse henkilökohtaisesti koin hämmentävinä, mutta myös aika huvittavina.

Let's start with a simple one. Chips. Chips are either french fries or crisps in Australia. The only way to make a difference between these two types of chips is to call french fries "hot chips" and crisps just "chips". In Scotland chips are obviously the ones you eat with for example fish (and everyone knows fish 'n chips) and crisps are the crispy potato slices you eat from a bag.

Aloitetaan helpolla. "Chips" on Australiassa joko ranskalaiset tai sipsit. Ainoa tapa erottaa nuo kaksi toisistaan on kutsua ranskalaisia nimellä "hot chips" ja sipsejä ihan vaan "chips". Skotlannissa taas "chips" on tietenkin ranskikset, sillä kaikkihan nyt tietää myös "fish 'n chips" konseptin. Sipsit sen sijaan ovat loogisesti "crisps".

Thongs. I have to admit being super confused when I heard someone talking about thongs for the very first time in Australia as I had learnt that it means certain type of a underwear. But no, thongs are not underwear - they are what other English speaking nations would call flip flops. So don't get offended if an Aussie asks you if you brought your thongs with you, they mean the shoes. And by the way, thongs are an appropriate footwear in pretty much any occasion in the land Down Under.

Entäs sitten "thongs"? Täytyy myöntää, että olin aluksi ihan tosi hämmentynyt, kun kuulin jonkun ekaa kertaa puhuvan "thongseista" Australiassa, sillä olinhan oppinut sen tarkoittavan tietynlaisia alushousuja. Mutta ei, "thongs" ei ole alkkarit Australiassa, vaan kyse on flipflopeista. Joten älä loukkaannu, jos aussi alkaa kysellä otitko mukaasi "thongs", sillä he meinaavat niitä kenkiä. Ja ihan näin nippelitietona - flipflopit kelpaavat jalkineiksi oikeastaan ihan missä tahansa tilanteessa, kun on kyse tuosta kengurumaasta.

Wee. This word got me confused in Scotland when I heard people casually dropping it in to a conversation. I had to do "a wee bit of research" in form of googling it and I found out that "wee" means small or tiny in Scotland. However in Australia (and I believe in England as well) it's used instead of pee, especially when talking to young children. So no, people here aren't talking about urinating all the time but they use that word as a simple adjective. Makes sense, right?

Ja viimeisenä sitten "wee". Sana, joka puolestaan hämmensi minua Skotlannissa, kun ihmiset nakkasi sen muuten vaan keskusteluun. Jouduin tekemään hieman tutkimusta googlaamisen muodossa ja sain selville, että "wee" tarkoittaa Skotlannissa pientä. Aussienkussa (ja käsittääkseni myös Englannin puolella) "wee" taas tarkottaisi pissaa, etenkin, jos asiasta keskustellaan lapsen kanssa. Joten ei, ihmiset täällä ei puhu jatkuvasti pissistä, vaan käyttävät kyseistä sanaa ihan vaan simppelinä adjektiivina. Käy järkeen, eikö?

My English, Finglish, or whatever it is
Minun englantini tai mitä lie finglishiä puhunkaan

First of all I've still got a really strong Finnish accent and I have no intention of getting rid of it. My accent has changed (at it evolves all the time) and it's softer than it used to be but I still get the question "Where are you from?" thrown at me fairly quickly. But it's not a bad thing, it's just a way to stick in people's mind. "She's the girl with a weird accent." "She's Fiia from Finland." For me my accent and my background are ways of branding myself, standing out without making an effort.

Ihan ensiksi on kai sanottava, että mulla on edelleen tosi vahva suomiaksentti, eikä pienintäkään aikomusta hankkiutua siitä eroon. Aksenttini on toki muuttunut (ja muuttuu koko ajan) ja se on paljon pehmeämpi kuin ennen, mutta edelleenkin kuulen "mistä olet kotoisin?" kysymyksen varsin nopeasti keskustelun alussa. Mutta se ei ole huono juttu, se on tapa jäädä ihmisten mieleen. "Se on se tyttö sillä oudolla aksentilla" "Se on se Fiia Suomesta" (Fiia from Finland toimii englanniksi aika hyvänä muistisääntönä). Minulle aksenttini ja taustani ovat tapoja brändätä itsäni ja erottua joukosta ilman, että sen eteen joutuu näkemään vaivaa.

And as said, I speak fluent, but not perfect English. I have my Finnish accent that I'm proud of but I also use a bunch of expressions I consider Australian and that I sometimes have to explain here. I haven't absorbed that Scottish yet but I've definitely been influenced by my English speaking friends (who are mainly natives but non Scottish so I'm hearing varying UK accents every day.) and currently swear way too much which I didn't do in English before. I'm also noticing a change in the way I write text messages in English and it's getting way more informal. Plus I'm getting noticeably better at getting back at people when they mess with me. There's still some catching up in my skills of banter compared to my mates but I'm getting there, eventually.

Ja kuten sanottua, puhun sujuvaa, mutten täydellistä englantia. Minulla on suomiaksenttini, josta olen ylpeä, mutta käytän myös paljon aussienkkuun lukeutuvia ilmaisuja, joita joskus joudun selittelemään. En ole imenyt itseeni vielä skottienkkua, mutta olen ehdottomasti saanut vaikutteita englanninkielisistä ystävistäni (jotka ovat suurelta osin natiivipuhujia, mutteivät skotteja, joten kuulen läjän brittienkun variaatioita joka päivä) ja tällä hetkellä kiroilen ihan liikaa - mitä siis en aiemmin englanniksi harrastanut ollenkaan. Olen myös huomannut, että teksiviesteihin sun muihin kirjoittamani englanti on nykyään tosi paljon epävirallisempaa. Lisäksi vitsit ja kaiken maailman pelleilyt sujuu nykyään huomattavasti helpommin. Toki läpänheittotaidoissani on vielä huomattavasti kirittävää kavereihin verrattuna, mutta senkin suhteen suunta on eteenpäin ja kaveriporukkani kanssa on kyllä ollut pakko oppia sanomaan vastaan tai en selviäisi järjissäni.

To conclude
Yhteenvetona

So all in all, my English is a happy mixture of this and that. Sometimes I hear I sound American, sometimes I hear I sound German, sometimes people are just confused. Occasionally someone picks up that I'm from the Nordic countries. And me? I'm confused with languages all the time but I'm happy with that and speaking English doesn't require any extra effort anymore. It's natural and I like it.

Kaiken kaikkiaan englantini on siis iloinen sekoitus sitä sun tätä. Joskus saan kuulla kuulostavani amerikkalaiselta, joskus saksalaiselta ja joskus ihmiset on ihan vaan hämmentyneitä. Silloin tällöin joku hoksaa, että olen pohjoismaista. Ja entäs minä sitten? Olen ihan sekaisin kielten kanssa koko ajan, mutta olen tilanteeseen tyytyväinen ja englannin puhuminen ei vaadi mitään erityistä panostamista. Se tulee luonnostaan ja tykkään siitä.

Living in two different English speaking countries has been a great experience so far and it has enriched my vocabulary and use of language in general. I've realized how varying this global language actually is and regardless of how I consider myself bilingual there are still plenty of things I haven't learnt yet.

Kahdessa erilaista englantia puhuvassa maassa eläminen on ollut hieno kokemus tähän mennessä ja se on kohentanut niin sanavarastoani, kuin yleistä kielitaitoanikin huimasti. Olen huomannut, kuinka moninainen kyseinen kieli oikeasti on ja tajunnut, kuinka paljon opittavaa mulla vieläkin on jäljellä - huolimatta siitä, että lasken itseni kaksikieliseksi.

I also want to point out that the things mentioned in this post are not ultimate truths or facts. They're my own observations of how I've experienced certain accents of English and cultures linked to them. I'm not here to tell anyone how to speak English or to judge which way is the best way but I'm here to share my own little notes I've made during my journey towards ever so better English. If I've misunderstood something completely, feel free to correct me. If you have faced any weird situations, ever been confused, or wondered what the heck is going on because of a new accent and a new culture, go ahead and share it down below. I'd love to hear your experiences as non-native English speakers!

Tahdon myös huomauttaa, että tässä postauksessa olevat jutut eivät ole mitään ehdottomia totuuksia tai faktoja. Ne ovat omia huomioitani siitä, miten olen kokenut tietyt aksentit ja niihin liittyvät kulttuurilliset huomiot. En ole oikea ihminen kertomaan kenellekään, miten englantia tulisi puhua tai päättämään, mikä on se paras tapa, mutta olen pätevä jakamaan omat huomioni matkan varrelta kohti parempaa englanninkielen taitoa. Jos olen ymmärtänyt jotain ihan väärin, mua saa ja pitää kotjata. Jos olet itse kohdannut kummallisia tilanteita, olet ymmärtänyt jotain ihan väärin tai ollut muuten vaan hämmentynyt uuden aksentin ja/tai kulttuurin edessä, niin jaa toki kokemuksesi tuonne alle. Olisi huippua kuulla muiden kokemuksia englannin kanssa taiteilusta!

7 things that make me happy

Been ages since the last post again but I'm not even sorry. My life's been as busy as always but I'm enjoying it and here's a little sneak peak into what I've been up to!

Siitä on taas ikuisuus, kun viimeksi postailin, mutten ole edes pahoillani. Elämäni on ollut yhtä kiireistä, kuin tähänkin asti ja nautin siitä. Tässä nyt kuitenkin pieni kurkistus siihen, mitä viime aikoina on tapauhtunut!
7 things that made me happy lately:
7 asiaa, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi viime aikoina:

1. Friday nights in the halls / Asuntolan perjantai-illat
Three rounds of beer pong last Friday night with a couple of friends. Good laughs, us girls beating the boys, and being in bed by 12. Could be worse!
Kolme kierrosta beer pongia perjantai-iltana muutaman kaverin kanssa. Hyvät naurut, me tytöt päihitettiin pojat ja sängyssä olin jo puolilta öin. Kai huonomminkin voisi mennä!

2. The weather / Sää
Last three days have been mainly sunny, and I've been enjoying the chilly but beautiful autumn weather by walking around campus and doing a little trip to Lidl with a friend of mine by foot.
Viimeiset kolme päivää kelit on suosineet meitä ja ollaan saatu nauttia viileähköstä, mutta kauniista ja lähinnä aurinkoisesta syyssäästä. Olen käveleskellyt ympäri kampusta ja käväistiinpä Lidlissäkin kaverin kanssa jalkaisin.

3. Being lazy / Laiskottelu
A lazy Saturday morning spent mainly in bed, eating chocolate, and watching Game of Thrones. Sometimes all you need is to do nothing.
Rento lauantaiaamu, jonka vietin lähinnä sängyssä suklaata syöden ja Game of Thronesia katsoen. Joskus laiskottelu on just se juttu, mitä elämässään tarvitsee.

4. Gym / Sali
I've been to the gym quite a few times per week now. I mainly run but I try to do some weights besides cardio as well and it all just feels great. I've also been to body pump a couple of times and there's nothing better than that feeling of accomplishment after a good work out.
Olen käynyt salilla nyt useamman kerran viikossa. Pääsääntöisesti käyn siellä juoksemassa, mutta yritän tehdä lisäksi hieman lihaskuntoakin ja fiilikset on tosi hyvät. Olen käväissyt pariin kertaan body pumpissakin, eikä ole mitään parempaa, kuin se onnistumisen tunne hyvän treenin jälkeen.

5. Reading / Lukeminen
I finally started reading a book called The Art of People by Dave Kerpen. It's not part of the course material but it does support my studies and I have to say I haven't read anything as interesting and engaging for a while!
Aloin vihdoin lukemaan Dave Kerpenin kirjaa nimeltään The Art of People. Se ei ole osa mun kurssimatskuja, mutta tukee opintojani silti ja täytyy sanoa, etten ole lukenut mitään noin kiinnostavaa hetkeen!

6. A weekend with my best friend / Viikonloppu parhaan ystävän kanssa
My best friend came here from Glasgow to spend last weekend with me and it was just awesome. She made us sushi while I was doing my accounting mid-term test. We spent hours just talking about life. We went for a pub crawl with my other friends and danced till the morning light (at least almost). 
Paras ystäväni tuli tänne Glasgowsta viime viikonlopuksi ja olihan se nyt vaan ihan huippua. Hän teki meille sushia, kun itse olin tekemässä accountingin koetta. Vietettiin tunteja ihan vaan puhuen elämästä. Käytiin pub crawlissa muiden kavereideni kanssa ja tanssittiin aamuun asti (ainakin melkein).

7. Good conversations / Kunnolliset keskustelut
I sat in our kitchen talking politics with a couple of friends for two hours one afternoon. I stayed at the chaplaincy for an hour to talk about differences in educational systems with three people that I just met. We covered some quite personal topics with a friend of mine one night and I had a fairly long phone call with my best friend the other day. I just love it how many interesting people I encounter every single day and how many different views on things I get to hear on regular basis. One of the best things about university: most of the people actually know how to actually have a proper conversation.
Istuin keittiössämme keskustelemasta politiikasta parin tunnin ajan parin kaverin kanssa eräänä iltapäivänä. Vietin tunnin chaplaincylla keskustellen koulutussysteemien eroista kolmen tyypin kanssa, jotka olin juuri tavannut. Käytiin läpi joitain aika henkilökohtaisia aiheita ystäväni kanssa eräänä iltana ja puhuin pitkähkön puhelun parhaan ystäväni kanssa. Rakastan sitä, kuinka monia mielenkiintoisia ihmisiä kohtaan joka ikinen päivä ja kuinka erilaisia näkökulmia kuulen asioihin säännöllisesti. Yksi yliopiston ehdottomasti parhaita puolia: ihmiset eivät vaan jutustele, vaan osaavat ihan aikuisten oikeasti keskustella.
What's the latest thing that made you happy?
Mikä on viimeisin asia, joka sai sinut onnelliseksi?

More than a month in Scotland

As the title already says, I've lived in Scotland for more than a month and I'm loving it. I have been extremely busy again but I just feel like the more I do the more energy I seem to find and so on I keep exceeding my own expectations over and over again. I barely sit down to just look at my laptop and I've noticed I don't spend that much time on social media either. And I still warmly welcome this change.

Kuten otsikkokin jo vihjasi, olen asunut nyt Skotlannissa reilun kuukauden ja rakastan tätä. Olen ollut jälleen ihan älyttömän kiireinen, mutta tuntuu siltä, että mitä enemmän teen asioita, sitä enemmän energiaa löytyy ja ylitän omat odotukseni kerta toisensa jälkeen. En juurikaan istu alas läppärini kanssa ja olen huomannut käyttäväni vähemmän aikaa myös sosiaalisen median parissa. Nämä muutokset ovat kyllä edelleenkin oikein tervetulleita.
It's refreshing to get excited about studying and to actually enjoy sitting in the library for three hours straight reading the materials, taking notes, and preparing for the tutorials. I even got my management essay started which is the only bigger work I have to finish this semester. I feel proud of myself and it seems like I chose the right subject to study. I've found that joy of reading and that joy of learning again and it's great.

On virkistävää innostua jälleen opiskelusta ja oikeasti nauttia siitä, että istun kolme tuntia kirjastossa lukien materiaaleja, kirjoitellen muistiinpanoja ja valmistautuen tutoriaaleihin. Sain jopa aloitettua managementin esseeni, joka on ainoa isompi työ, joka tänä lukukautena täytyy saada tehtyä. Olen ylpeä itsestäni ja tuntuu siltä, että valitsin ihan oikean aineenkin opiskeltavakseni. Olen löytänyt sekä lukemisen, että oppimisen ilon uudestaan ja se on ihan huippua.
As the autumn seems to be approaching and the weather is getting more and more grey and dull, windy and rainy, I finally decided to go and buy myself a gym membership. I like running outdoors whenever the weather is good but for the last week I've ended up skipping running because it's been too cold and dark outside. (And I lived the first 19 years of my life in Finland. I have no clue how I'm still alive when I keep complaining how freezing it is here and it's not even winter yet...) But anyway. I've got that gym membership now and judging by these two days I've used our school's sports facilities I'm going to enjoy it.

Syksy tuntuu myös alkaneen ihan oikeasti ja kelit ovat entistä harmaammat ja ikävämmät, tuulisemmat ja sateisemmat, joten päätin sitten vihdoin eilen mennä ja ostaa itselleni salijäsenyyden. Tykkään lenkkeillä ulkona kelien ollessa kivat, mutta viimeisen viikon ajan olen skipannut juoksemisen sään ollessa liian kylmä ja pimeä. (Ja minä sentään asuin Suomessa elämäni ensimmäiset 19 vuotta. En tiedä, kuinka olen enää edes hengissä, kun valitan täälläkin jatkuvasti kylmyyttä, eikä vielä ole edes talvi...) Mutta joka tapauksessa mulla nyt on se jäsenyys ja näiden kahden päivän perusteella, joina olen koulun urheilufasiliteetteja kokeillut, tulen tykkäämään tästäkin touhusta.
Getting that exercise in and eating (fairly) well might have something to do with my increased energy levels. Proper, good night's sleep doesn't always happen but that's okay. At least two out of three main elements are on spot. Living on campus and socializing is still all good fun and I've still got great friends and flatmates. Can't complain.

Urheilu ja (suht)terveellisesti syöminen saattavat myös osaltaan olla vaikuttamassa näihin kohonneisiin energialeveleihin. Kunnolliset yöunet eivät ihan aina toteudu, mutta ainakin kaksi kolmesta peruselementistä on kohdallaan. Kampuksella eläminen ja sosiaalinen elämä on edelleen pelkästään kivaa ja hauskaa, kaverit ja kämppikset ovat edelleen huippuja. En voi valittaa.
Also my parents are visiting me now. They arrived on Saturday and I spent the evening with them by eating some great Nepalese food (check out Gurkha cafe & restaurant on Cockburn street in the old town of Edinburgh if you're after some real delicious food. It's a bit pricey but totally worth it.) and catching up on what has happened. On Sunday we headed to Leith (a lovely area by the water) and now they've been exploring the city on their own for a couple of days. Today they'll come and see the campus and tomorrow is going to be a shopping day. This perfect student is going to skip a lecture for the first time ever (but just one that is not more than hour long) to be able to spend the whole day in the town. I guess I deserve it.

Myös vanhempani ovat tällä hetkellä vierailulla Edinburghissa. He saapuivat lauantaina ja ilta tulikin vietettyä heidän kanssaan hyvää nepalilaista ruokaa syöden (tsekkaa Gurkha cafe & restaurant Cockburn streetillä Edinburghin vanhassa kaupungissa, jos etsit jotain oikeasti tosi maistuvaa ruokaa. Paikka on hieman hintava, mutta todellakin sen arvoinen.) ja kuulumisia vaihtaen. Sunnuntaina suunnattiin Leithiin (aivan ihana alue meren äärellä) ja nyt he ovat tutkineet kaupunkia keskenään parin päivän ajan. Tänään porukat tulevat käymään kampuksella ja huominen on varattu shoppailulle. Tämä tunnollinen opiskelija aikoo skipata luennon ekaa kertaa ikinä (mutta vain yhden, joka on vain tunnin mittainen), jotta voi viettää koko päivän keskustassa. Mutta ehkäpä olen sen ansainnut.
So that's pretty much what has happened in my life lately. I've started writing a couple of other posts that I can hopefully publish sometime soon but I'm still not taking any pressure to be more active here. I love blogging and I want to keep it that way - fun and relaxing, not something I need to stress about.

Siinäpä siis suunnilleen kaikki, mitä elämässäni on viime aikoina tapahtunut. Olen aloittanut pari postausta luonnoksiin, jotka toivon mukaan näkevät päivänvalon lähiaikoina. En kuitenkaan aio edelleenkään ottaa mitään paineita tästä blogin kirjoittelusta. Rakastan bloggaamista ja haluan pitää sen juuri sellaisena hauskana ja rentouttavana harrastuksena, kuin se onkin ollut. Mitäpä sitä turhia stressaamaan.
How's your autumn going so far? Are you studying, working, or just taking some time off this year?
Kuinka sun syksy on sujunut tähän asti? Opiskeletko, oletko töissä, vai otatko vaan vähän aikaa ajatella tänä vuonna?

A weekend in Paisley

It's Saturday again and another weekend and I know I'm probably the worst at keeping my blog up to date. So yes, here we go - a few photos from the last weekend I spent in Paisley. Paisley locates just outside of Glasgow and regardless of it having a reputation of being an unsafe place crowded by alcoholics and drug addicts I liked it. It wasn't what I expected at all but more like a cozy small town, a welcome change to either spending my time on campus or in the city.

Jälleen lauantai ja uusi viikonloppu ja minä olen luultavasti huonoin ikinä blogin ajantasalla pitämisessä. Joten tässäpä siis kuvia viime viikonlopulta, jonka vietin Paisleyssa. Paisley sijaitsee aivan Glasgown laitamilla ja vaikka sillä onkin turvattoman ja alkoholistien, sekä narkkareiden kansoittaman paikan maine, tykkäsin siitä. Se ei ollut lainkaan mitä odotin, vaan ennemminkin kotoisa pikku kaupunki ja tervetullutta vaihtelua kampuksella tai kaupungissa olemiseen.
And the reason why I went to Paisley and spent the whole weekend there were my friends. Two of my best friends, who are both from Finland and who both did the IB as well, study and live there. It was great to see them after a few weeks spent apart and catch up with everything that has happened.

Syy viikonlopulle Paisleyssa olivat siis ystäväni, jotka siellä asuvat. Kaksi parasta ystävääni, jotka siis molemmat ovat Suomesta ja kävivät IB:n, asuvat ja opiskelevat siellä. Oli huippua nähdä heitä muutaman viikon erossa olon jälkeen ja päivittää kuulumiset noiden viikkojen ajalta.
Going out in Glasgow Friday night was busy but fun as I expected - Glasgow is apparently the palce to go if you're looking to get smashed in Scotland. Saturday spent shopping, watching Netflix, just chilling, and walking around the town after twilight. Lazy morning on Sunday and heading back home. Nothing special, nothing fancy, but a great weekend overall.

Käytiin ulkona Glasgowssa perjantai-iltana ja se oli juuri sitä mitä odotinkin. Täyttä kaikkialla, mutta silti hauskaa. Glasgow onkin kuuleman mukaan Skotlannin yöelämän Mekka. Lauantai vietettiin shoppaillen, Netflixiä katsellen, rentoutuen ja keskustassa kävellen iltahämärän jälkeen. Laiskotteluun käytetty sunnuntaiaamu ja suunta kohti kotia. Ei mitään erityistä, ei mitään liian hienoa, mutta huippu viikonloppu kaikkiaan.
These photos are from here and there, Paisley does have some beautiful spots as well even though it can't really compete with Edinburgh what comes to architecture. But all in all I liked it and had good time. Even though I love living on campus and having pretty much my whole life in one place it's refreshing to do and see something outside of the uni as well. Balance is everything I guess.

Nämä kuvat ovat sieltä sun täältä, Paisleysta löytyy kauniita paikkoja, vaikka se ei voikaan arkkitehtuurin puolesta kilpailla Edinburghin kanssa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin tykkäsin siitä ja minulla oli hauskaa. Vaikka rakastankin kampuksella asumista ja sitä, että oikeastaan koko elämä on nyt yhdessä paikkaa, on virkistävää käydä katsomassa vähän miltä elämä yliopiston ulkopuolella näyttää. Tasapaino kaikessa. 
Otherwise I've been all good, this week has been as busy as always. Studying, a job interview, pub quiz and being super tired. Sleeping a lot and spilling my coffee on my economics notes. Meeting another Finn in that very pub quiz we went the other night and being extremely surprised as I wouldn't have believed there would be someone else speaking that weird language of mine in that small group of some 30 people. Calling my parents and realizing they're coming for a visit in a week. Time really flies.

Muutenkin kaikki on sujunut hyvin ja tämä viikko on ollut ihan yhtä kiireinen, kuin aikaisemmatkin. Opiskelua, työhaastattelu, tietovisa pubissa ja tosi väsynyt olo. Paljon unta ja kaadoin kahvini ekonomian muistiinpanoille. Toinen suomalainen, jonka tapasin siinä samaisessa pubitietovisassa pari iltaa sitten ja yllätyin perin pohjin. En olisi uskonut, että joku muu jakaisi kummallisen äidinkieleni tuossa suunilleen kolmenkymmenen ihmisen porukassa. Puhelu vanhempieni kanssa ja sen tajuaminen, että he tulevat kylään viikon päästä. Aika tosiaan lentää.

Ask me anything!

My blog reached 100 registered followers in blogger (thank you, and thanks to everyone following me through other social medias as well!) a while ago and I thought it could be nice to do something a bit different to celebrate this milestone. However I couldn't come up with anything entirely original so I decided to go with a traditional Q&A post. So if someone doesn't know how it all works, here are the instructions:

Leave a comment down below and ask as many questions as you like. It can be anything about me, studying, travelling, living abroad, whatever you might want to know about me or my life or anything else. I'll keep this post open for questions until I can find a moment to write and publish "The answers"-post, so you'll have at least a week or so to leave your comments. So without further explanations - leave a question or two and I hope you'll like this slightly different post!

Blogini saavutti 100 rekisteröitynyttä lukijaa bloggerissa (kiitos teille, sekä kaikille muillekin, jotka minua jonkun muun kanavan kautta seuraavat!) jokin aika sitten ja ajattelin, että olisi kiva keksiä jotain hieman erilaista tämän rajapyykin kunniaksi. En kuitenkaan keksinyt mitään tosi erityistä, vaan päädyin perinteiseen Q&A postaukseen. Jos joku ei tiedä, miten se toimii, niin tässäpä ohjeet:

Jätä kommenttia alle ja kysy niin monta kysymystä kuin haluat. Voit kysyä mitä tahansa minuun, opiskeluun, matkailuun, ulkomailla asumiseen, tai mihin tahansa muuhun liittyen. Mitä ikinä oletkaan halunnut minusta tai elämästäni tietää, niin nyt on aika kysyä! Pidän tämän postauksen auki kysymyksille niin kauan, kunnes ehdin kirjoittamaan ja julkaisemaan "vastaukset" -postauksen, joten aikaa kysymysten jättämiselle on ainakin viikko. Ilman sen kummempia selityksiä - jätä kysymys tai kaksi ja toivon mukaan tulette tykkäämään tästä hieman erilaisesta postauksesta!

Edinburgh from up above - the best views of the city

I've been living in Edinburgh for a few weeks now so not that long at all. However I have already made my mind: it's an absolutely stunning place. And what's better than amazing views over the city? Or more like over the hills and far away? And that's why I decided to share these three spots to admire the city. They are all worth it, at least if it's a sunny day, even though one of them definitely beats the other two.

Olen asunut Edinburghissa muutaman viikon ajan, en edes vielä pitkään siis. Kuitenkin olen jo tehnyt päätökseni sen suhteen, että tämä on aivan huikaisevan upea paikka. Ja mikä olisikaan parempaa, kuin huikeat näkymät kaupungin yli? Tai ennemminkin kukkuloiden yli ja kauas pois? Sen vuoksi päätinkin jakaa nämä kolme paikkaa, joista käsin kaupunkia pääsee ihailemaan. Ne ovat kaikki käymisen arvoisia, ainakin aurinkoisena päivänä, vaikka yksi näistä lyökin kaksi muuta ehdottomasti laudalta.

Scott Monument
Scott Monument, which is a monument for a Scottish author Sir Walter Scott, locates right on Princes Street which is the main shopping street in Edinburgh. It's a place a tourist couldn't miss anyway, so why not to pop in to Scott Monument and take a look at the city opening below. The vies are great, the entry costs £5 so isn't too bad either, but the climb is pretty challenging. The stairs are narrow and steep but it's doable. The views from Scott Monument amazed me on my first week in Edinburgh but after seeing the other two viewing points it's not my favourite. However it still would be worth it, if you want a break in between shopping or can't be bothered walking further away.

Scott Monument, joka on monumentti skotlantilaiselle kirjailijalle Sir Walter Scott:lle, sijaitsee Princes Streetillä, joka on Edinburghin pääostoskatu. Se on paikka, jota turisti ei voi missään tapauksessa missata, joten miksei voisi myös pistäytyä Scott Monumentille ja katsella alapuolella avautuvaa kaupunkia. Maisemat ovat hienot, sisäänpääsy on vain £5, mutta ylös kipuaminen on hieman haastavaa. Kierreportaat ovat kapeat ja jyrkät, mutta ei se mikään mahdoton tehtäväkään ole. Maisemat Scott Monumentilta hämmästyttivät minua ekan Edinburghin viikkoni aikana, mutta kahden muun maisemapaikan jälkeen se ei ole suosikkini. Joka tapauksessa Scott Monument voi olla pistäytymisen arvoinen kohde, jos haluaa tauon shoppailun lomaan tai ei vaan viitsi kävellä kauemmaksi.

Calton Hill
Calton Hill is probably one of the most famous spots in Edinburgh it being often portrayed in photos of the city. The hill has several iconic monuments, and is part of the city's UNESCO World Heritage Site. Calton Hill locates in the end of Princes Street and while it's not as central as Scott Monument it's free (unless you decide to climb up to Nelson Monument which has a £5 entrance fee) and still easily accessible by foot.  Calton Hill is something I highly recommend if you want to get great views without spending money or actually hiking for an hour there and hour back to Arthur's seat.

Calton Hill on luultavasti yksi Edinburghin tunnetuimmista paikoista ja se esiintyykin monissa kaupungista otetuista kuvista. Kukkulalta löytyy useampi ikoninen monumentti ja se on osa kaupungin UNESCOn maailmanperintökohdetta. Calton Hill sijaitsee Princes Streetin lopussa ja vaikkei se olekaan ihan niin keskeisellä paikkaa kuin Scott Monument, on se kuitenkin ilmainen (jollet sitten halua kiivetä siellä Nelson Monumenttiin, joka maksaa sen £5) ja helposti saavutettavissa jalkaisin. Calton Hilliä suosittelisin ehdottomasti jollekulle, joka haluaa huikeat maisemat, muttei halua maksaa siitä tai ei kehtaa vaivautua vaeltamaan tuntia ylös ja tuntia alas Arthur's seatin maisemien vuoksi.

Arthur's Seat
Out of these three Arthur's seat is my absolute favourite but it does require some time and effort (and I recommend taking water with you as well), and to make the most out of it you should be prepared to spend at least 3 hours doing the hike. It took us about an hour to walk up and pretty much the same time to come down but I'd say Arthur's seat is a great spot to have a picnic and just enjoy the stunning views for a while - so save some time for just stopping and seeing as well. Arthur's seat locates right next to the city as well, but it takes some fifteen minutes to walk to the starting point from the very central city. And as I already said, this is the best place to enjoy the varying views over the city of Edinburgh and far away. 

Näistä kolmesta Arthur's seat on ehdoton suosikkini, mutta se vaati hieman aikaa ja vaivaa (ja suosittelen ottamaan mukaan myös vettä). Saadakseen kaiken irti vaelluksesta varaisin aikaa ainakin kolmisen tuntia. Meiltä meni noin tunti kiivetä ylös ja samainen aika kului paluumatkaankin, mutta Arthur's seat on aivan loistava paikka vaikkapa picnicille tai ihan vaan sille, että ihailee avautuvaa näkymää hetken jos toisenkin. Joten varaa siis aikaa ihan vaan pysähtymiselle ja näkemisellekin. Arthur's seat sijaitsee keskustan tuntumassa sekin, mutta alkupisteeseen kävelemiseen menee suunilleen varttitunti aivan keskustasta. Ja kuten jo sanoin, kyseessä on paras paikka ihailla Edinburghia ja maisemia kauas sen ylikin.
All three of these are great, and even better when the day is sunny. So try to aim your trip to any of these for a mostly sunny day (as there's no such a thing as a day without any rain in Scotland) and enjoy of this beautiful city I call my home.

Kaikki nämä kolme kohdetta ovat hienoja, mutta vielä parempia ne ovat aurinkoisena päivänä. Yritä siis satuttaa visiittisi mille tahansa niistä aurinkoiselle päivälle (tai siis sellaiselle, joka on lähinnä aurinkoinen. Täysin sateeton päivä kun on tuntematon käsite Skotlannissa) ja nauti tästä kauniista kaupungista, jota kutsun kodikseni.